Pajun viljely

Pajun viljelyyn soveltuvat erittäin hyvin vanhat peltomaat lukuunottamatta soramaita ja kovia, möykkyisiä savipeltoja. Maa-aineksen tulee olla sellainen, että se hyvin tiivistyy istutettavan pajun ympärille.

Paju istutetaan haarattomista pistokkaista, joiden pituus on 20 cm. Pistokkaan tulee olla elävä ja se juotetaan ennen istuttamista eli pidetään vedessä vähintään vuorokauden verran – ei kuitenkaan niin kauaa, että juuret ilmestyvät. Pistokas painetaan maahan niin, että siitä jää näkyviin n. 5 cm. Apuna voidaan käyttää istutuspiikkiä, mutta reikä ei saa olla liian iso pistokkaalle ja maan tulee tiivistyä hyvin pistokkaan ympärille. Taimiväli on n. 20 cm, riviväli riippuu paljon pajun korjuutavasta. Isompia käytäviä tulee jättää viljelyalueelle sadonkorjuuta varten. Alkuvaiheessa taimia on hyvä kastella, mutta se ei ole välttämätöntä. Jos on kyse isoista viljelyaloista, maapohja kannattaa tutkituttaa ja parantaa pajulle sopivaksi.

Pajun kasvun alkuvaiheessa pahin uhka ovat rikkaruohot, jotka tukahduttavat helposti alkavan kasvun. Rikkaruohot tulee kitkeä säännöllisesti, myös kulkuväyliltä. Rikkaruohojen torjumiseksi paju voidaan istuttaa muovikatteelle, jolloin muovi pitää rikkaruohot kurissa ja kosteuden hyvin maassa. Kolmen, viiden vuoden päästä muovia ei enää tarvita. Tuhoeläimistä pajun pahimpia uhkia ovat hirvet sekä jossakin määrin jänikset ja kirvat.

Pajulle valo on tärkeää, siksi metsän varjostamilla pelloilla kasvu on aina heikompaa. Pajua ei lannoiteta. Ensimmäisenä kasvuvuotena paju keskittyy juurakon kasvattamiseen ja maanpäällinen kasvu on usein vaatimatonta ja haaraista. Kasvu tasaantuu normaaliksi kahdessa, kolmessa vuodessa.